Takaisin

Tiedon visualisoiminen haastaa oppimaan kuvasta

Aamujunassa olen outo kulkija ilman älypuhelintani. Vaikka työmatka kestää junassa vain 10 minuuttia, otan sitkeästi kirjan ja luen ne pari aukeamaa, jotka ehdin. Matkakumppaneita seuraamalla näen sormia, jotka tökkivät älypuhelimia hurjalla nopeudella. Välillä sormet pysähtyvät johonkin pieneksi hetkeksi, mutta suurella osalla liikkeen nopeus on hämmentävä. Tekstit ja kuvat vilahtelevat pienillä näytöillä muodostaen verkoston, jossa nykyihminen tuntee olevansa olemassa.

Keräämme tietoa laitteita silmäilemällä. Vilkaisemme, selailemme, lukaisemme kevyesti. Uppoutuminen tietoon on yhä harvinaisempaa. Tämä haastaa oppimateriaalin tekijätkin uudella tavalla: miten houkutella lukija tiedon äärelle?

Järjestystä kaaokseen, kauneutta maailmaan

Tiedon järjestäminen ei ole mikään uusi keksintö. Lehtien, kirjojen ja oppikirjojen taitot ovat aina vaatineet huolellista suunnittelutyötä, jotta asioiden esittäminen olisi loogista ja silmää miellyttävää. Se mikä on ajan kanssa muuttunut, on tiedon määrän räjähdysmäinen kasvu, kuten Tieto näkyväksi -kirjassa kiteytetään: ”Maailman tietomäärä kasvaa käsittämätöntä vauhtia. Lähennymme hetkeä, jolloin viimeisen vuoden aikana tuotettu tieto ylittää koko ihmiskunnan sitä edeltävänä aikana luoman tietomäärän.”

Tekstillä on kuvaan nähden vankka asema vakavasti otettavan tiedon välittäjänä. Tekstiä on helpompi mitata kuin kuvaa: ”mitä opit tarkasteltuasi tätä kuvaa” voi olla vaikeampi kysymys kuin ”mitä opit luettuasi tämän tekstin”. Visuaalisia oppijoita on paljon. Visuaaliset oppijat sukeltavat uuteen aiheeseen jonkin visuaalisen täkyn johdattelemina.

Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan eri tavoistamme oppia, vaan tiedon määrän lisääntyessä tiedon keräämisen tavasta, joka vaatii vahvempaa ja monimuotoisempaa visuaalisuutta. Uutta tietoa pitäisi voida kerätä ensin silmäillen ja sitten uppoutua valikoimaansa aiheeseen. Oppimateriaaleissa grafiikat, vahvat kuvat ja elämykselliset videot tarjoavat mahdollisuuden silmäillen lukemiseen, ja ne houkuttelevat lukemaan lisää.

Visuaalisuuden merkitys oppimateriaaleissa

Nopeus, tiedon määrän jatkuva lisääntyminen ja ajan hetkellisyys luovat meille ympäristön, jossa hyvä käyttöliittymä on uuden oppimisen kannalta entistä olennaisempaa. Syy hakeutua jonkin tiedonlähteen luokse on juuri sen tarjoama kattaus kuvaa, liikettä ja oivallusta. Oppimateriaalin visuaalisuus luo onnistuessaan toimivan käyttöliittymän, jossa uuden tiedon omaksuminen on vaivatonta ja elämyksellistä.

Esimerkiksi vahvasti visuaaliset infograafit vastaavat uuden tiedon omaksumisen vaatimuksiin. ”Kuvassa kaikki on välittömästi esillä, mikä mahdollistaa sisällön nopean tajuamisen”, todetaan Tieto näkyväksi -kirjassa.

Ilmari Hakalan infograafi lukion äidinkielen oppimateriaalista Jukola 3.
Infograafi visualisoi äidinkielen oppimateriaalissa, millaisista eri näkökulmista teatteriesitystä voi tarkastella ja mihin katsoja voi kiinnittää huomiota.

Kuvitus muodostaa oppimateriaalissa muun sisällön kanssa kokonaisuuden, joka suunnitellaan alusta lähtien uuden tiedon oppimista varten. Valokuvat ja piirrokset muodostavat olennaisen osan sisältöä, ne tuovat tekstin rinnalle lisää opittavia asioita. Elämyksellisyys ja samaistuminen ovat tärkeitä moottoreita. Videosisällön avulla voi olla helpompi lähestyä uutta aihetta, siksi niitä tuotetaan osaksi oppimateriaaleja. Video kiinnittää huomion aamujunassakin tehokkaasti. Ulkopuoliselle ei niinkään aiheen kuin hyvän tunnelman vuoksi. Mitähän ne katsovat? Mistä minä jään nyt paitsi? Jos ihan vähän hivuttaudun katsomaan…

 

Lähde: Juuso Koponen, Jonatan Hildén, Tapio Vapaasalo: Tieto näkyväksi – Informaatiomuotoilun perusteet. Aalto-yliopisto 2016.

Kuva: Ilmari Hakalan infograafi lukion äidinkielen oppimateriaalista Jukola 3.