Verkkopalvelumme on uudistunut: sanomapro.fi
Takaisin

Sähköä ylioppilaskirjoituksiin

Toinen erä sähköisiä ylioppilaskirjoituksia on nyt ohi. Vaikka tälläkään kertaa ei yksittäisiltä ongelmatilanteilta vältytty, meni kaikki ilmeisesti pääpiirteittäin hyvin.

Uudistuneita ylioppilaskirjoituksia käsiteltiin viime viikolla digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtumassa ITK:ssa, jossa kourallinen asiaa tuntevia ihmisiä kokoontui keskustelemaan asiasta. Paneeliin oli kokoontunut väkeä opetusministeriöstä, ylioppilastutkintolautakunnasta ja opetushallituksesta sekä parista lukiosta. Keskustelun yleissanoma tuntui olevan, että valittu tie, eli siirtyminen paperisista kokeista digitaalisiin, on ollut hyvä.  Uutta tehtäessä saattaa aina sattua odottamattomia asioita, vaikka järjestelmiä kuinka testattaisiin, mutta suunta on kuitenkin oikea.

Digitaalisen kehityksen kannalta paperi on hankala käyttöliittymä voitettavaksi. 500 vuotta tuotekehitystä hioo tuotteen lähes täydelliseksi, kun muutama hassu vuosi digikehitystä tuntuu saavan aikaan vain harmistumisia. Ainakin jos oletetaan, että lopputulos on samanlainen kuin paperilla.

Digitaalisiin kokeisiin digitaalisia tehtäviä

Kun teknisiltä haasteilta on vaikea välttyä, tulisi positiivisena vipuna olla kokeen sisältämät tehtävät. Niin kauan kun suurin osa digitaalisten yo-kokeiden kysymyksistä on paperisen kokeen kaltaisia, on paperilla monen sadan vuoden etumatka. Kysymyksiä laadittaessa olisi siis oltava luova ja tunnettava erityisen hyvin Abitin mahdollisuudet.

Toisaalta kuulin Hämeenlinnassa, että yo-kysymykset laaditaan noin vuotta aiemmin, joten tehtävätkin varmasti hioutuvat sitä myötä, kun kokemukset alustasta ja teknologian mahdollisuuksista karttuvat. Tämänkin kevään tehtävät oli tehty jo ennen kuin ensimmäinenkään kokelas oli koskaan tehnyt ylioppilaskoetta sähköisesti.

Opettajalle helpottavia työkaluja

Toinen tapa vakuuttaa käyttäjäkunta digitaalisen kokeen paremmuudesta on luoda opettajille kynää ja paperia paremmat työkalut korjaamiseen. Ei helppo tehtävä tämäkään. En tiedä, missä vaiheessa YTL:n prioriteettilistalla opettajan työkalujen kehitys on, mutta ITK:n keskustelussa aiheesta ei puhuttu yhtään. Anonyymin tarkastustavan myötä puheet sensorien puolueellisuudesta sentään kuolevat.

Paneelissa opetushallituksen edustaja muistutti ylioppilaskirjoitusten mittaavan vain tiettyä osaa lukiossa opituista tiedoista. Opetussuunnitelma korostaakin jatkuvaa arviointia koko lukio-opiskelun ajan. Motivaatio digitaalisten välineiden käyttöön tässä työssä pitäisi tulla pedagogisten tai esim. työaikaa tehostavien vaikutusten kautta. Abittia käytetään toki harjoittamaan opiskelijoita kirjoituksia varten, mutta YTL ei itsekään suosittele kaikkien kurssikokeiden tekoa Abitilla. Niissä ja muissa arviointitilanteissa Abitin vaihtoehdoksi voi ottaa esimerkiksi Kompassin, kehittämämme arviointityökalun, josta kurssin tehtävät löytyvät jo valmiina.

Resurssit kohdilleen

Tiedän, että ylioppilastutkintolautakunnassa on mietitty hienoja visioita siitä, mitä yo-koe voisi parhaimmillaan olla. Opetusministeriön valitsema työryhmä  vie parin viikon päästä aiheesta terveisiä ministerille asti. Täytyy kuitenkin muistaa, että hyvin ideoitu ja suunniteltu on edelleen tekemättä. Avainkysymys on, millä aikataululla kehitystä saadaan vietyä eteenpäin. Kaikki aineet siirtyvät sähköiseksi vasta kahden vuoden kuluttua. Kehitys kuitenkin menee eteenpäin entistä nopeammin. Onko YTL:llä resursseja pysyä siinä mukana?