Verkkopalvelumme on uudistunut: sanomapro.fi
Takaisin

Pisan kalteva tutkimus, osa 2: Huolestutaan kuitenkin vähän

Ennen joulua kirjoitin Pisa-tutkimuksesta ja kritisoin sijoitusten lööppiarvoja. Sen verran täytyy vetää takaisin, että itse asiassa monessa jutussa on jätetty sijoituksen vähempään arvoon ja keskitytty pisteisiin, jotka kuitenkin ovat reippaasti yli OECD-maiden keskiarvon. Aihe ei ole suinkaan jäänyt uutisista joulun jälkeenkään. Syyksi pisteiden putoamiseen on monesti mainittu tietotekniikka tai monesti tarkemmin ajatukset keskeyttävä puhelimen piipitys. Heti seuraavana päivänä tai seuraavalla viikolla joku toinen kertoo, että puhelin onkin vain sijaissyytetty asiassa.

Oli pisteiden putoaminen sitten kuinka dramaattinen asia tahansa, haluaisin kuitenkin nostaa esiin kaksi tutkimuksesta noussutta tulosta, johon mielestäni kannattaisi kiinnittää huomiota.

Tulokset eri puolella Suomea

Oma käsitykseni Suomen kouluista on aina ollut se, ettei ole kovin suurta väliä missä on koulunsa käynyt. Koulut ovat suhteellisen tasalaatuisia Utösta Nuorgamiin ja vaikka joillain kouluilla saattaa olla paremmat resurssit käytössä, voi oppilas aina luottaa siihen, että hän pärjää opeillaan hyvin myös tulevaisuudessa.

Tämän takia on huolestuttavaa lukea alueellisten erojen kasvusta. Vaikka koulujen väliset erot ovat edelleen pieniä, on suunta väärä. Ilmiön syitä olisi syytä selvittää. Onko kyse opetuksen sisällöstä, opetustavoista vai yleisemmin maantieteellisten erojen kasvusta. Ovatko tulokset heijaste laajemmasta muutoksesta yhteiskunnassa pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä?

Oppilaiden kiinnostus

Toinen asia, jolla saattaa olla kauaskantoisempia vaikutuksia, löytyy kysyttäessä oppilailta heidän kiinnostuksestaan suuntautua luonnontieteiden osaamista vaativiin ammatteihin, kuten lääketieteeseen tai insinöörialoihin. Suomi on tässä suhteessa selvästi alle OECD:n keskiarvon ja Euroopassa lähes viimeisimpänä. Kiinnostus on selvästi laskenut kymmenen vuoden takaiseen mittaukseen verrattuna.

Jari Lavonen puhui tästä USA:n tiedeakatemian kokouksessa joulukuussa: ”Euroopan komission Horizon 2020 -puiteohjelma ja sitä edeltäneet ohjelmat ovat korostaneet, että koulun luonnontiedeaineisen opetuksen pitäisi paremmin tuoda esiin oikeita luonnontieteellisiä toimintatapoja ja innostaa nuoria enemmän. Raporteissa on ajateltu ongelmalähtöisen luonnontieteiden opetuksen tuovan ongelmaan ratkaisun, mutta toisaalta Yhdysvalloissa on saatu hyviä tuloksia projektioppimisen kautta. ”

Ilmiö on huolestuttava, sillä luonnontieteiden osaaminen on tulevaisuudessakin yksi niistä kulmakivistä, joilla saamme työpaikat pidettyä tässä maassa. Siksi nuorten innostaminen jo varhaisella iällä on tärkeää. Kun luonnontieteiden osaamista vaativat ammatit eivät tunnu houkuttelevilta vaihtoehdoilta, on opiskeluunkin vaikea löytää motivaatiota. Uusi opetussuunnitelma toki tuo kouluihin nimenomaan edellä ehdotettuja oppimistapoja. Niiden lisäksi on toki tarjolla muutakin suomalaisen Big Bang Legendsin tyyppisistä oppimispeleistä Arduino-elektroniikka-alustaan. Mahdollisuuksia siis riittää, miten saisimme lapset löytämään ne?