Takaisin

Pisan kalteva tutkimus, osa 1: Ei syytä paniikkiin

Sieltä se taas tuli: pelätty ja odotettu PISA-raportti.

Syksyn aikana oli jo suomalaisittain alettu synkistelemään sitä, että huonosti tulee taas menemään. Itsenäisyyspäivän uutisointi olikin siksi enemmän tyyliin: ”No ei se nyt niin huonosti mennytkään. Ei hyvin, mutta huonomminkin olisi voinut mennä.”

Koska olen itsekin elänyt tähän mennessä enemmän lööppien varassa tämän raportin osalta, tein pienen insinöörimäisen tutkimuksen siitä, miten Suomi on itse asiassa päätynyt tähän hetkeen. Kuten alta nähdään, maiden (ja kaupunkien) sijoitukset heittelevät vuodesta toiseen paljonkin. Eli jos on joskus ollut huipulla, ei välttämättä ole siellä seuraavalla kerralla.

pisatutkimus1

Toisaalta se, että on joskus pudonnut ykköspallilta alemmas, ei tarkoita, ettei joskus nousisi sinne takaisin: 2003 Suomen kanssa ykkössijan jakanut Japani palasi pienen putouksen jälkeen tänä vuonna kakkossijalle. 2009 Suomelta ykkössijan vienyt Shanghai tuli taas tänä vuonna kymmenennelle sijalle. Sen tulokset tosin laitettiin yhteen Pekingin, Jiangsun ja Guangdongin kanssa.

pisa-tutkimus3

 

pisa-tutkimus2

Kuten huomataan, sama toistuu myös muissa testattavissa alueissa: yksikään maa tai kaupunki ei ole pystynyt pitämään kärkisijaa useammassa kuin kahdessa peräkkäisessä tutkimuksessa. Tämä tekee myös kuvista varsin hurjan näköisiä. Pahoittelut siitä.

Toinen pointti, kuten Stubbmaisesti kuuluu sanoa, on se, etteivät sijoitukset ota huomioon lainkaan sitä, onko ero ollut sata pistettä vai sadasosa. Lööppien on helppo hehkuttaa sijoituksista, mutta ymmärtääkseen todella, miten meillä meni, pitäisi kaivautua syvemmälle tutkimuksen vetiseen maaperään.

Kolmas huomattava asia on se, että osa vertailtavista alueista on maita ja osa kaupunkeja. Kannattaa muistaa, että kun tiedetään, mitä mitataan, on suhteellisen yksinkertaista opetella vastaamaan kysytyllä tavalla. Näin tehdään Suomessakin esimerkiksi ennen ylioppilaskirjoituksia tai pääsykokeita: käydään vanhoja tehtäviä läpi, jolloin opetellaan vastaamaan toivotulla tavalla. Olisi helppo ajatella, että Shanghaissa olisi tehty päätös tutkimusta mukailevan opiskelutyylin suosimisesta. Kenties Pekingissä tätä päätöstä ei oltu tehty, mikä näkyy heti tuloksissa, kun kaupunkien luvut yhdistetään. Ehkä näin ei toimittu, mutta tutkimuksista on aina hyvä muistaa, että jo mittaaminen vaikuttaa aina tuloksiin. Vaikka kyseessä olevat kaupungit ovat ehkä väkirikkaampia, kuin monet maat, on kaupungin tasolla kuitenkin helpompi vaikuttaa tuloksiin, kuin kokonaiseen maan tasolla.

No, toivon kuitenkin, ettei Suomessa aleta suunnitella opetusta PISAn ehdoilla vaan hieman avarammalla näkökulmalla, kuten tähänkin mennessä on tehty. On totta, että huippuvuosista ollaan tultu sijoituksissa alas ja osaamisen laskusta on saatu viitteitä myös muista tutkimuksista. Toisaalta juuri nyt olisi hyvä laittaa luotto uuteen opetussuunnitelmaan ja katsoa, mitä se saa aikaan. Muutokset eivät ole yleensä kovin nopeita, joten vaikka seuraava PISA toivottavasti antaa jo indikaatiota mahdollisesta muutoksesta, todelliset muutokset nähtäneen vasta kuuden vuoden päästä. Tietyllä tavallahan oppimistulosten laskuun on jo reagoitu, tuloksia pitää vain vielä odottaa tovi. Hieman malttia siis. Kohta saatetaan olla taas kiinni kultakannassa.