Verkkopalvelumme on uudistunut: sanomapro.fi
Takaisin

Oppiminen vahingossa vai alleviivattuna?

Eräs tapa tehdä kahtiajako oppimisstrategioiden välillä on: 1) oppija ei tiedosta parhaillaan omaksumiaan asioita, vaan oppii ne ikään kuin vahingossa; 2) opittavat asiat ja päämäärät ovat korostetusti esillä ja ne kerrotaan alleviivaten oppijalle.

Dragonbox-niminen oppimispeli edustaa ensimmäistä näistä strategioista. Dragonboxin arvolupaus on, että se ”opettaa algebraa salaa”. Pelaajalle voidaan jälkikäteen kertoa, mitä asioita hän tuli oppineeksi, mutta itse tilanteessa, peliä pelatessa, ne ovat piilossa. Suosittelen kokeilemaan Dragonboxia ja hämmästymään!

Olemme tuomassa Suomen alakouluihin sisaryhtiömme VAN INin muutama vuosi sitten Belgiassa lanseeraamaa Bingeliä, joka hyödyntää yllä mainituista oppimisstrategioista jälkimmäistä. Opittavat asiat ovat Bingelin tehtävissä esillä ja oppija suorastaan pakotetaan pysähtymään kunkin aiheen äärelle. Sanoma Pron Bingel-sivulle www.sanomapro.fi/bingel on tulossa lisätietoa kevään aikana.

Tyypillisesti oppilas valitsee jonkun Bingelin tarjoamista vastausvaihtoehdoista (1. klikkaus), sitten klikkaa ”OK”-nappulaa (2. klikkaus) ja lopulta painaa ”Seuraava”-nappia päästäkseen eteenpäin tehtäväsarjassa (3. klikkaus).

Käyttökokemussuunnittelun mantra viime vuosina on ollut yksinkertaistaminen. Mutkat suoriksi vetäen: mitä vähemmän klikkejä, sitä parempi käyttöliittymä. Miksi Bingelissä sitten pitää klikata kolme kertaa toiminnossa, jonka voisi hyvin tehdä kahdella tai jopa yhdellä klikillä? Vastaus tähän ei tulekaan käyttöliittymäsuunnittelusta, vaan pedagogiikasta.

Oppijan pysäyttäminen kunkin tehtävän ääreen on tietoinen valinta Bingelissä. Se pakottaa pohtimaan ja reflektoimaan kutakin vastausta ennen jatkoa. Bingelissä käyttäjällä on koko ajan kontrolli omasta etenemisestään. Hän ehtii miettiä vastauksensa oikeellisuutta vielä kertaalleen ennen, kuin vahvistaa sen.

Vastauksen vahvistamisen jälkeen oppilaan oma avatar ilmestyy antamaan palautetta: joko kehumaan oikeasta vastauksesta tai kannustamaan uuteen yritykseen, mahdollisen vinkin kera. Toisen vastauskerran jälkeen oppilas joka tapauksessa siirtyy seuraavaan tehtävään, mutta tälläkin kertaa vasta kun on siihen valmis.

Kontrolli omasta etenemisestä keventää työmuistin kuormaa ja on myös eduksi, kun tehtäviä suoritetaan pareittain tai ryhmissä. VAN IN on tutkinut oppilaita ja havainnut, miten he keskustelevat tehtävästä ennen lopullisen vastauksen jättämistä – tämä ei onnistuisi, ellei eteneminen olisi heidän omissa käsissään.