Takaisin

Miten oppimispelit toimivat luokkahuoneessa?

Suomalaisen oppimisen on vallannut digibuumi, joka tuntuu välillä temmanneen tiehensä hyvätkin vanhat konstit. Kouluihin suunnitellaan digikiintiöitä, ja tabletteja tungetaan joka väliin puoliväkisin. Lapsi lentää ulos pesuveden mukana.

Digihuumassa olisi hyvä pitää mielessä koulun alkuperäinen tarkoitus: oppiminen. Keskiöön eivät saa nousta digilaitteet tai muut trendi-ilmiöt, vaan keskeisin juttu koulussa on opettajan ja oppilaan välinen yhteistyö ja siitä seuraava oppiminen. Digilaite on vain yksi työkalu muiden joukossa.

Digitaalisuus mahdollistaa kuitenkin myös uudenlaista oppimista tavoilla, jotka eivät olleet mahdollisia ennen digilaitteita. Oppimispelit ovat digitaalisen oppimisen muoto, joka voi parhaillaan sytyttää oppimisen riemun jopa sellaisia oppiaineita kohtaan, joista oppilas ei ikinä olisi muuten hoksannut kiinnostua.

Fysiikan ja kemian oppimispeli Big Bang Legendsin suunnittelussa lähdimme Lightneerissa haastamaan sitä, että lapset pelaavat noin kaksi tuntia päivässä. Voisimmeko suunnata tuosta kahdesta tunnista siivun kohti oppimisen riemua? Tällä hetkellä peliämme pelataan keskimäärin 20 minuuttia päivässä, joten olemme jo osin onnistuneet tässä tavoitteessa.

Oppimispelejä kehittäessämme olemme tulleet siihen johtopäätökseen, etteivät pelit voi korvata perinteistä oppimista. Opettajalla ja oppikirjoilla on yhä oppimisessa tärkeä rooli. Oppimispelit voivat ennen kaikkea toimia innostajana ja sytyttäjänä uuden ymmärtämisessä.

Pelaaja pelaa siksi, että se on kivaa. Samalla hän oppii vaivihkaa vaikkapa hiukkasfysiikan peruskäsitteet kvarkeista protoneihin. Kun käsitteet tuntuvat tutuilta ja innostavilta, on opettajankin helpompi innostaa oppikirjan pariin.

Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä on monelle ahdistava oppimiskokemus. Mutta jos järjestelmän 118 atomia tulevatkin tutuiksi Pokémonien kaltaisina pelihahmoina, voi oppiminen temmata mukaansa uudella tavalla. Pikachun ja Bulbasaurin sijaan mielikuvitusta siivittävät vaikkapa Helium ja Beryllium.

Hyvin suunniteltu oppimispeli tempaa mukaansa. Samalla se luo uutta opinnälkää. Kun peli sytyttää kiinnostuksen, oppijan into selvittää asiasta lisää syttyy. Pokémon-pelin innoittamana miljoonat kymmenvuotiaat tankkaavat Pokémon-tietoutta verkkosivuilta ja Pokémon-kirjoista. Miksei sama ilmiö voisi koskea myös fysiikkaa ja kemiaa?

Pelien mukaansatempaavuutta voi hyödyntää myös luokkahuoneissa. Oppilaat voivat pelata muutaman minuutin fysiikan tai kemian tunnin alussa ja opettaja voi kiinnittää tunnilla opittavat asiat pelissä koettuun. Tätä varten olemme suunnitelleet yhdessä Sanoma Pron kanssa opettajan oppaan, joka julkaistaan nyt pelin Suomen-julkaisun yhteydessä. Sen avulla opettajan on helppo halutessaan käyttää Big Bang Legendsiä oppitunneilla.

Oppimispelit, niin kuin mikään muukaan uusi digiratkaisu, eivät voi korvata perinteistä oppimista. Oikein käytettynä ne voivat kuitenkin täyttää nykyaikana yhä haastavammaksi kasvavan aukon siinä, mikä lapsia kiinnostaa luonnostaan ja mitä haluamme heidän oppivan.

Sanoma Pro julkaisee peliin opeoppaan, jonka avulla opettajat saavat arvokkaita vinkkejä, kuinka Big Bang Ledegends -peliä voi hyödyntää luokkahuoneessa pedagogisesta näkökulmasta.