Takaisin

Millainen olisi oppimisen Netflix?

Spotify toi kuukausimaksua vastaan tarjolle ”kaiken” musiikin. Netflixistä samalla liiketoimintamallilla löytyy valtava määrä elokuvia ja nykyään myös tv-sarjoja. Keskeinen idea kummassakin on, että yksittäisten tuotteiden ostamisen tai vuokraamisen sijaan hankitaan jatkuva tai määräaikainen oikeus kaikkeen palvelussa tarjolla olevaan sisältöön.

Toinen tärkeä piirre on algoritmit, jotka suosittelevat uutta musiikkia ja uusia elokuvia. Suositukset perustuvat paljolti kuluttajien käyttäytymiseen palveluissa. ”Kuuntelit The Poguesia, sinua saattaisi kiinnostaa myös The Tossers.”

Millainen sitten voisi olla oppimisen Netflix tai Spotify, oppimateriaaleja suositteleva palvelu? Tarvitaanko sellaista? Oppimateriaalikustantajan Pearsonin tutkijan, Jay Lynchin mukaan ei tarvita. Vaikka itse allekirjoitan valtaosan Lynchin kirjoituksesta, olen silti päinvastaista mieltä. Me tarvitsemme oppimisen Netflixiä, se vain pitää kehittää oppimisen lähtökohdista.

Eräs aivan keskeinen asia erottaa koululaitokseen pohjautuvan oppimisen ja elokuvien katselun toisistaan: opettaja. Vaikka saisit suosituksia kavereiltasi tai kriitikoilta, elokuvien katsominen ja musiikin kuuntelu on silti yksinäistä puuhaa. Oppiminen on toista maata: luokkayhteisöllä ja erityisesti opettajalla on ydinrooli oppimisen toteuttamisessa. Oppimisen Netflixiä suunniteltaessa opettajan roolia ei tulisikaan heikentää, vaan entisestään vahvistaa.

Toimiva oppimisen Netflix ei yritä korvata opettajaa

Toimiva oppimisen Netflix ei korvaisi opettajaa yksilöllisen oppimisen automaatiolla, joka tarjoaisi sopivaa sisältöä oppilaan aiempaan suoriutumiseen perustuen. Ei, se pikemminkin valitsisi opettajalle suuren määrän sopivaa sisältöä, vielä suuremmasta määrästä, ja muokkaisi sitä eri käyttötilanteisiin sopivaksi. Aivan kuten Lynch bloggasi:

“A personalized learning system must enhance the emotional and personal connection between learners and teachers, rather than obviate it.”

Nämä emotionaaliset ja henkilökohtaiset yhteydet toteutuvat luokkahuonetilanteissa ja niihin vaikuttavat monet eri tekijät. Oppilaiden osaamistason lisäksi merkitystä on esimerkiksi heidän luonteenpiirteillään, mielentiloillaan ja energiatasoillaan sekä luokan sosiaalisilla rakenteilla ja ryhmädynamiikalla. Satunnaisuutta ja yllätyksellisyyttäkin tarvitaan: ihmiset noudattavat mielellään rutiineja, mutta toisinaan kaipaavat vaihtelua.

Vaikka olen tekoälyn puolestapuhuja, uskon, että yksilöllisen oppimisen järjestelmän tulisi kiinnittää enemmän huomiota käyttöliittymään ja käyttökokemukseen kuin tavoitella täydellisyyttä hipovia algoritmeja konepellin alla. Opettajalla ja oppilailla tulisi olla käytössään tehokkaat työkalut löytää, käyttää, yhdistää ja rikastaa sisältöjä.

Sen sijaan/lisäksi, että järjestelmä yrittäisi arvata, mitä sisältöjä oppilaat kulloinkin tarvitsevat, sen tulisi tarjota oppilaille ja erityisesti heidän opettajalleen tehokkaat työkalut kyseisten sisältöjen löytämiseen.

Toisin sanoen: opettajilla itsellään olisi aivan keskeinen rooli oppimisen Netflixin suosittelualgoritmissa.

Kirjoitus ilmestyi ensin Santtu Toivosen blogissa.