Verkkopalvelumme on uudistunut: sanomapro.fi
Takaisin

Kuinka kirjoitustaidolle käy, jos äidinkielen ylioppilaskokeessa ei enää kirjoiteta esseetä?

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän kaavailut lyhentää äidinkielen ylioppilaskirjoituksia yhden päivän mittaisiksi huolestuttavat äidinkielenopettajia ja viestinnän asiantuntijoita.

Mitä kirjoitustaidolle käy tulevaisuudessa, jos lukiossa ei enää tähdätä sujuvan esseetekstin kirjoittamiseen? Helena Ruuska ja Tuula Yli-Hallila kirjoittavat mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomissa, kuinka pitkää tekstiä kirjoittaessaan ihminen on olemassaolonsa ytimessä: ”Nuoren ihmisen identiteettiä kehittää juuri essee, jossa hän voi pohtia näkemyksiään lukemansa tiedon ja omien kokemustensa pohjalta.”

Muistan lukioajoiltani, kuinka äidinkieli kiehtoi minua kovasti, mutta esseiden kirjoittamien oli välillä todella vaikeaa. Kirjoittaminen ei ole aina helppoa, eivätkä pilkut pysy kiireessä oikeilla paikoillaan, mutta kirjoitustaidon vaaliminen on kulttuurin vaalimista. Jos hyvien ja huonojen kirjoittajien välinen ero kasvaa, heikentää se myös osaltaan ihmisten mahdollisuuksia tasa-arvoiseen osallistumiseen yhteiskunnassa.

Sosiaalisen median aikakaudella sisältöjen määrä on niin hurja, että vaikeaselkoiselle ja huonosti kirjoitetulle tekstille ei riitä lukijoita. Siksi tekstin laatuun kannattaa panostaa, vaikka se tuntuisi työläältä. Suomen kielen hallitseminen vaatii opiskelua ja harjoittelua niin kuin mikä tahansa taito. Harva ryhtyy säveltäjäksi ilman ymmärrystä nuoteista.

N2Commsin toimitusjohtaja Jukka Hakala kirjoitti Markkinointi&Mainonta -sivun artikkelissaan, että monen asiantuntijakirjoituksen suurin ongelma on keskinkertaisten ajatusten esittäminen vaikeaselkoisesti: ”Se ei rakenna sen kummemmin organisaation kuin kirjoittajankaan brändiä, päinvastoin.” Tämä ei tarkoita, että kaikkien kirjoittajien tulisi olla suomen kielen maistereita tai että persoonallisella tyylillä kirjoittavien bloggaajien pitäisi kirjoitusvirheiden pelosta lakata kirjoittamasta. Ei, vaan sen pitäisi haastaa kaikkia tekstien parissa työskenteleviä tuottamaan parasta mahdollista suomen kieltä, tai ainakin pyrkimään siihen.

Suomen kieleen suhtautuminen on tärkeää

Suomen kielen tutkija ja opettaja Lari Kotilainen esittää Kielen elämä -kirjassaan viisi kriteeriä, jotka kielen tulee täyttää, jotta sen tulevaisuuteen voi suhtautua luottavaisesti: 1) kielellä tulee olla riittävästi puhujia, 2) kielen on muututtava, 3) kieltä on käytettävä monipuolisesti, 4) kielen puhujien tulee osata sitä kunnolla ja 5) kielen puhujien täytyy arvostaa sitä. Ei siis ole samantekevää, millä tavoin suomen kieleen suhtaudutaan. Se, minkälaisia päätöksiä koulutuksen suhteen tehdään, vaikuttaa radikaalisti kirjoitustaidon ja koko suomen kielen tulevaisuuteen. Toivon, että kaunis kielemme ja sen tulevaisuus herättävät meissä kaikissa kiinnostusta – ja myös vähän huolta.