Takaisin

Kokonaisuudet haltuun ilmiöoppimisen avulla

Ilmiöoppimisella tarkoitetaan laajempien sisältöjen projektimaista opiskelua kokonaisuuksina.

Ilmiöoppimisesta on alettu puhua uuden opetussuunnitelman myötä, mutta opetussuunnitelmassa ei käytetä juuri tätä sanaa. Opetussuunnitelmassa puhutaan monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Sisällöllisesti monialaiset oppimiskokonaisuudet ja ilmiöoppiminen tarkoittavat aika lailla samaa: kyse on opiskelusta, jossa hahmotetaan erilaisia ilmiöitä ilman oppiainerajoja, laajoina teemakokonaisuuksina.

Maailma on ilmiölähtöinen kokonaisuus

Maailma ei ole jäsentynyt oppiaineiden mukaisesti, vaikka suomalainen koulutusjärjestelmä ja opetus on. Maailmassa ei ole pelkästään matematiikan, historian tai biologian asioita, vaan ympärillämme on ilmiöitä, joissa näiden oppiaineiden eri näkökulmat yhdistyvät. Tämän takia opetussuunnitelmissa on haluttu vahvistaa monialaisen oppimisen ja eheyttämisen ajatuksia.

Oppiaineiden opiskelua tarvitaan käsitteiden haltuunottoon

Koulussa opiskelu tapahtuu edelleen pääasiassa oppiaineittain. Oppiaineittain etenevällä opiskelulla onkin tutkitusti omat hyvät puolensa. On esimerkiksi olennaista, että opiskelija saa oppiaineiden opiskelun myötä kartutettua systemaattisesti kunkin oppiaineen käsitteitä. Oppiaineissa käsitteiden opiskelu tapahtuu mielekkäällä tavalla hierarkkisesti. Näin opiskelija saa hyvän pohjan muulle tiedolle. Kuitenkin aika ajoin opiskelussa on hyvä koota laajempia asioita yhteen ja tarkastella ilmiöitä monialaisemmin eri oppiaineiden näkökulmista. Ilmiölähtöisyydessä korostetaankin tätä monitieteistä lähestymistapaa. Kyky ajatella ja toimia monitieteisesti on yhä tarpeellisempaa myös työelämässä.

Miksi ilmiölähtöinen opiskelu on tärkeää?

Ilmiölähtöinen opiskelu koetaan yleensä motivoivaksi. Opiskelijat innostuvat ilmiöistä, kun he saavat itse vaikuttaa tutkittaviin aiheisiin ja opiskelutapoihin. Opiskelutavat voivat olla hyvin monimuotoisia ja yhdistelmiä eri työtavoista, esimerkiksi voidaan käyttää videoblogeja, järjestää tapahtumia, laatia oppimispäiväkirjoja ja monenlaisia muita tuotoksia. Palaute on ollut hyvin positiivista, kun opiskelijat ovat saaneet itse vaikuttaa toteutustapoihin. Ilmiölähtöinen oppiminen tapahtuu usein pari- ja ryhmätyönä, mikä niin ikään koetaan yleensä motivoivana.

Opettajan ohjaustyö oppimisessa on yhä tärkeämpää

Jotta ilmiölähtöinen opiskelu todella onnistuisi ja tuottaisi uudenlaista oivaltamista, keskeistä on opettajan ohjaustyö. Ilman hyvää ohjausta ilmiöoppiminen saattaa ajautua umpikujaan. Opiskelijat tarvitsevat usein oppimisprosessissaan tukea muun muassa aineistonhankinnassa ja tutkimuksen suuntaamisessa oikeaan suuntaan. Välttämättä opiskelijat eivät yksin löydäkään vastauksia pohtimiinsa kysymyksiin tai pohdiskelut ajautuvat harhapoluille. Silloin tarvitaan opettajaa avuksi. On myös olennaista, että opiskelijoilla on olemassa perusvalmiudet ja -käsitteet ilmiön opiskelulle. Jos esimerkiksi lähdetään tutkimaan ilmastonmuutosta, on tarpeen ymmärtää etukäteen muun muassa käsitteet ilmakehä, otsonikerros ja kasvihuonekaasu.

Opettajat tarvitsevat tukea ilmiölähtöisyyteen

On kiinnostavaa seurata, millaista ilmiölähtöistä opiskelua kouluihin syntyy tulevaisuudessa: millaisia aiheita ja toteutustapoja perusopetuksen monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin ja lukion teemakursseihin valikoidaan. Opettajat tarvitsevat suunnitteluun ja toteuttamiseen tukea, sekä ideoiden että materiaalien osalta. On sallittua, jopa järkevääkin, edetä pienillä kokeiluilla askel kerrallaan. Onnistumisen kannalta tärkeää on myös se, että koulussa kannustetaan kaikkien aineiden opettajia yhteistyöhön ja uudenlaisten oppimiskokonaisuuksien kokeiluihin. Kyse ei ole vain tiettyjen, ennalta ajateltuna helposti yhteensopivien aineiden projekteista. Ilmiöoppiminen voi parhaimmillaan synnyttää kouluissa uudenlaista yhteisöllistä toimintakulttuuria.

Katso videolta Hannelen vinkit, miten ilmiöoppimista voi toteuttaa käytännön opetuksessa.

Teksti: Hannele Cantell, KT, dosentti
Opettajankoulutuslaitos, Helsingin yliopisto
Pisara-, Geoidi– ja Geos-sarjojen oppikirjailija