Takaisin

Hallittu siirtyminen printistä digiin

SanomaPro_koululaiset149

Nimimerkki ”Rouva Opettaja” bloggasi viime viikolla digitaalisten tehtävien kehittymisen jämähtäneen 1990-luvun tasolle. Oppimateriaalien digitalisoituminen haasteineen ja mahdollisuuksineen on meillä Sanoma Prolla päivittäisen keskustelumme keskeisimpiä teemoja. Rouva Opettajan kirjoituksesta innostuneena päätimme itsekin blogata aiheesta.

Painetulla ja digitaalisella oppimateriaalilla on molemmilla omat ominaisuutensa ja käyttötarkoituksensa. Painettuun kirjaan ei saa lisättyä sähköisiä ulottuvuuksia, ellei käytössä ole vaikkapa lisälaitteita ja niissä lisätyn todellisuuden sovelluksia*.

Samaan tapaan digitaalisesta oppimateriaalista ei koskaan tule painettua. Miksi digitaaliset oppimateriaalit sitten usein muistuttavat printtiä? Miksi käytössämme on ”tehtäväkirjoja taustavalolla”, kuten Rouva Opettaja aiheellisesti kysyy?

Syitä on varmasti useampiakin, mutta tässä kaksi käyttäjän kannalta keskeistä:

  • Tuttuus. Kirja on lukuineen, sivunumeroineen ja sisällysluetteloineen tuttu käyttöliittymä. Digiloikka lyhenee merkittävästi, jos uuteen mediaan saa tuotua jotain tuttua mukanaan.
  • Valinnan vapaus. Yhtenäinen rakenne ja ulkoasu mahdollistavat sen, että luokassa voi samanaikaisesti olla sekä painetun että sähköisen materiaalin käyttäjiä ilman, että opettajan tarvitsee ohjata näitä käyttäjäryhmiä eri tavalla. Tietyltä sivulta löytyy molemmista materiaaleista samat sisällöt.

Näköiskirjat eivät ole lopullinen totuus sähköisistä materiaaleista. Ne edustavat siirtymävaihetta, jossa painetusta maailmasta tuttuja elementtejä kuljetetaan vielä mukana. Näköiskirjojen lisäksi tarjolla on jo monenlaisia oppimateriaaleja, jotka on kehitetty täysin digitaalisen maailman ehdoilla, vailla riippuvuuksia painetuista tuotteista.

Esimerkkejä Sanoma Prolta: Kompassi-työkalu vie arvioinnin ja kokeiden laatimisen digiaikaan, Baby Bakery ja Bingel puolestaan tuovat oppimiseen motivoivaa pelillisyyttä ja oppilaskeskeisyyttä. Paljon muitakin uusia digitaalisia aineistoja löytyy tarjoamastamme.

Matka printistä digitaalisuuteen ei ole ainoa opetusalan murros. Myös digitaalisuus itsessään on alati myllerryksessä. Kehitys kehittyy ja saamme käyttöömme jatkuvasti uusia innovaatioita. Uusia oppimateriaaleja suunniteltaessa pidämme tuntosarvemme pystyssä ja seuraamme tiiviisti uusia tuulia.

Oppimisdatan kerääminen ja hyödyntäminen on yksi keskeisimmistä uusien sovellusten kulmakivistä. Dataa ei tule kerätä dystooppisiin oppilaanvalvontatarkoituksiin, kuten Rouva Opettaja kirjoituksessaan maalaili. Parempia käyttökohteita ovat esimerkiksi yksilöllisen opettamisen mahdollistaminen, opettajan työn suunnittelun helpottaminen ja oppimateriaalien parantaminen.

Painettu kirja on edelleen mitä mainioin käyttöliittymä ja on sitä tulevaisuudessakin. Lisäksi siitä ei lopu akku, se aukeaa vaikka WLAN olisi alhaalla eikä se mene rikki lattialle pudotessaan. Digitaaliset materiaalit tarjoavat kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia, joihin painetut tuotteet eivät taivu.

Onkin turvallista ennustaa, että digitaalisten materiaalien suhteellinen määrä painettuihin verrattuna tulee lähivuosina kasvamaan. Haluammekin haastaa oppimateriaalien käyttäjät, niin opettajat kuin oppilaat ja opiskelijatkin, innovoimaan kanssamme parhaita mahdollisia sähköisiä materiaaleja.

Jos otamme esimerkkitarkasteluun tehtävät ja tehtävätyypit sähköisessä maailmassa, niin ”tehtäväkirja taustavalolla” ei ole lopullinen päämäärä. Tarvitsemme runsaasti erilaisia tehtävätyyppejä, jotka vaihtelevat niin luokka-asteen, oppiaineen kuin opetettavan sisällönkin suhteen.

Jotkut tehtävätyypit avaavat aihetta helposti, toiset opettavat kuin salaa ja kolmansissa saa tehdä töitä oppimisen eteen niska limassa. Jollain askelmalla saattaa olla enemmän adaptiivisuutta, toisella kuvakerrontaa ja kolmannella interaktiivisia, pelillistettyjä ryhmätöitä.

Millaisia tehtävätyyppejä sinä haluaisit opetuksessasi käyttää?

 

Digitaalisten tehtävien ideointia pohdiskellen, Matias, Mika ja Santtu.

* Lisätyllä todellisuudella (engl. Augmented Reality, AR) tarkoitetaan fyysisen maailman rikastamista digitaalisilla elementeillä. Katso lisätietoja Wikipediasta.

  • Harmistunut

    Rehellisesti sanottuna, kuullostaa selittelyltä, jossa ei olla ymmärretty mahdollisuuksia, vaan pyritään jarruttamaan kkehitystä. SanomaPro:n digikirjat ovat oiva esimerkki siitä, miten ei ymmärretä sitä mihin maailma on menossa. Tehdään tarkoituksella digikirjasta huonompi vaihtoehto kuin printistä, jotta vanha kirjamalli eläisi mahdollisimman pitkään. Näin toimi myös Nokia, kun heidän eteen tuli vastaava teknologialoikka. Miten käy SanomaPro:n?

    SanomaPro:n kannattaisi pyrkiä ymmärtämään vaikka digiloikan perusteisiin kuuluva SAMR-malli (Puentedura). Kun tähän peilataan, huomataan, että SanomaPro on vasta aloittanut S-portaalle siirtymisensä. Jos SanomaPro olisi edistyksellinen, se olisi jo vahvasti M-portaalla menossa R-portaalle (Redefine).

    SanomaPro:n digikirjat eivät päivity automaattisesti ja ovat omistusajaltaan rajoitettuja, eivätkä jousta edes hinnassa, vaikka paino ja jakelukustannukset ovat minimissään. Kijran sentään saa omaksi ja voi vaikka myydä kurssin jälkeen eteenpäin. Rajoitetut ja suljetut sanomaPro:n PDF:t eivät anna tätäkään mahdollisuutta. Ne eivät myöskään hyödynnä monimediallisuutta (ei edes ääntä), joka olisi aivan perusedellytys digisiirtymän A-portaalle (Augment) pääsyyn. Se, että DRM-suojattu PDF selitetään tuttuudella ontuu todella pahasti. Ei sillä saavuteta mitään muuta kuin lyhyen tähtäimen rahavirran suojelua, eikä todellista siirtymää uuteen maailmaan.

    Tästä on jo paljon esimerkkejä, missä käyttäjät ovat turhautuneet ja siirtyneet tuottamaan materiaalit itse ja jakamaan ne opettajakunnalle koko suomessa vaikka maksutta, kun olemassaolevat eivät tue opetuksen kehittämistä, vaan jarruttavat sitä mahdollisuuksiensa mukaan, ettei vanhat liiketoimintamallit katoaisi.

  • Matias

    Hei, ja kiitos kommenteistasi. Hienoa, että asia herättää reaktioita. Se oli tarkoituskin.

    Lukion digikirjat on tosiaan tehty samalla layoutilla, kuin painetut kirjat. Peruskoulun digikirjaratkaisussa on lähdetty hakemaan enemmän verkkosivumaista lähestymistapaa. Molemmissa tapauksissa sisällössä on tekstin ja kuvien lisäksi niin liikkuvaa kuvaa kuin ääntä sekä erilaisia sähköisiä tehtäviä. Eli vaikka lukiossa ulkonäkö on printin kaltainen, näkisin kummankin ratkaisun olevan kuitenkin enemmän S kuin A-kategoriaa. Tällä hetkellä markkinoilla olevat ja sille tulevat mallit ovat toki se ensimmäinen askel ja monelle se helpottavan helppo askel, kuten olen monessa keskustelussa saanut todeta. Tähtäin on toki jo paljon kauempana.

    Paino- ja jakelukustannuksiin vedotaan usein hinnasta puhuttaessa vaikka suurin osa oppimateriaaliin liittyvistä kustannuksista kertyy jo paljon ennen painamista. Digikirjojen hinnat lähtevät kuitenkin tällä hetkellä 11 eurosta, joka on huomattavasti printtikirjaa edullisempi vaihtoehto.

    Mutta jottei vastaus menisi aivan puolusteluksi heitän kysymyksen takaisin päin. Mikä sinun mielestäsi olisi se seuraavan sukupolven digikirja? Mikä olisi mielestäsi sen tärkein ominaisuus? Mikä tekisi siitä nimenomaan digitaalisena ylivertaisen painettuun verrattuna?

    Matias Vakkilainen
    Sanoma Pro

  • Ari Myllyniemi

    Otsikkona oli HALLITTU siirtyminen printistä digiin. Mistähän johtui eilen palvelussanne ollut digikirjojen toimitusten lakkauttaminen. SanomaPro ei sivuillaan ilmoittanut, muuta kuin “Digikirjojen tilaaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista. Tutkimme asiaa… jne Olisi tarvetta selvittää asiaa hieman enemmän..

    Joko digikirjojen toimitus on 10.8.2016 aloitettu ?