Takaisin

Tietoa, kaunoa, klassikoita ja nykykirjoja – niistä on Kärjen kirjallisuus tehty

Luen seiskaluokkalaisille ääneen Nadja Sumasen Ramboa (2015). Nauramme yhdessä tädille, joka tuli repineeksi housut mattotelineellä roikkuvan pojan jalasta. Keskustelemme Rambon vaikeuksista. Häneen jokainen voi samaistua hiljaa mielessään.

Vertailemme kasiluokkalaisten kanssa Fabio Gedan Krokotiilimeri-dokumenttiromaania (2012) päivän pakolaisuutisiin. Eläytyminen Afganistanista Eurooppaan pakenevan Enaiatin kohtaloon auttaa ymmärtämään ihmisten hätää.

Ysiluokkalaiset vastustivat ensin Lassi Sinkkosen Solveigin laulun (1970) lukemista. Luettuaan romaanin he innostuivat pohtimaan eri aikakausien lapsuutta ja nuoruutta, myös yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Nykyisyyttä on joskus helpompi käsitellä menneisyyden kautta.

Kärki 7–9 tarjoilee tietoa, kaunoa, klassikoita ja nykykirjoja kuten Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014 edellytetään. ”Mä en tykkää lukea” tarkoittanee pikemminkin ”mä en ole lukenut kirjoja”. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan tehtävä on vinkata kirjoja erilaisille lukijoille.

Kärjessä ohjataan lukemaan eläytyen ja käyttämään draamaa kokemusten purkamiseen yhdessä. Lukemisen jälkeen kirjoitetaan kirjan henkilöiltä varastetuissa rooleissa, suunnitellaan uusia loppuja, muutetaan runoja proosaksi ja dramatisoidaan käännekohtia.

Lukukokemusta syvennetään analysoimalla ja tulkitsemalla tekstiä. Mitä tämä teksti merkitsee ja miksi se on kirjoitettu? Kirjallisuuskeskusteluihin ja kirjallisuudesta kirjoittamiseen tarvitaan työvälineitä – kirjallisuuskäsitteitä on koottu Kärkeen niin proosasta, runoudesta kuin näytelmästäkin.

Joulukuussa 2016 ilmestyvä Kärki 9 pureutuu suomalaiseen kirjallisuuteen. Kirjallisuudenhistoria on jo itsessään kertomus matkasta heimoista kansaksi ja kansasta yksilöiksi. Miten meistä tuli me ja minusta minä? Kirjallisuus on peili, josta näkyy joskus mieluinen ja joskus epämieluinen kuva.

Kärki 9 kirjallisuushistoriassa keskitytään aikakausiin. Kirjailijanimien luetteloita on karsittu, jotta valitut kirjailijat mahtuvat mukaan esimerkkien kera. Klassikot on valittu 2000-luvulla syntyneiden silmin.

Uusi ja vanha törmäävät niin Juhani Ahon Rautatiessä kuin Ilmari Kiannon Punaisessa viivassa samaan tapaan kuin nykyäänkin vanha väistyy uuden tieltä. Kirjailijatkin olivat kerran nuoria, joten kirjailijakuvissa ja tekstivalinnoissa hehkuvat nuoruus ja kirjoittamisen lumo.

Tulenkantajat valloittivat maailmaa, ja nuoren Aila Meriluodon tuotanto nousi sodan raunioista siinä missä Mika Waltarin ja Väinö Linnankin. Toinen maailmansota jakoi 1900-luvun kahteen hyvin erilaiseen maailmaan.

Nykykirjallisuus näyttää meidät monenvärisinä ja eri puolille maailmaa lentäneinä. Sofi Oksanen kirjoittaa esikoisromaanissaan Stalinin lehmät (2003) perusteellisemmin kuin kukaan aiemmin syömishäiriöstä ja kahden kulttuurin rajalla elämisestä. Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet (2011) käsittelee päivänpolttavaa pakolaisaihetta. Karo Hämäläinen lähestyy palkitussa Yksin-romaanissa (2015) urheilun ja kilpailemisen problematiikkaa juoksijalegenda Paavo Nurmen kautta.

Jos haluat vaikuttaa siihen, mitä Kärki 9:n Lue kirjallisuutta -jaksossa pitäisi ehdottomasti olla, ota yhteyttä: helena.ruuska@helsinki.fi

Helena Ruuska

Kärki-sarjan tekijä ja Helsingin normaalilyseon äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori