Takaisin

Rohkeasti digiaapinen auki!

Apilatien aapinen Digikirja on tullut erittäin tutuksi oululaiselle luokanopettajalle Matti Ryhäselle. Hän näkee, että digikirjassa on paljon hyötyjä perinteiseen aapiseen verrattuna ja rohkaisee kollegoitaankin sen pariin.

Ryhäsen ja hänen työparinsa Heli Pirisen luokassa Ritaharjun koulussa Apilatien digilukukirja avautuu useita kertoja viikossa. Vielä vuosi takaperin, ykkösluokkalaisten kanssa, digiaapisen pariin uppouduttiin päivittäin. Toiselle luokalle siirryttäessä digilukukirjan käyttö äidinkielen opetuksen tukena on vähentynyt samaa luonnollista tahtia kuin painetun lukukirjan käyttö.

Ryhäsen oppitunnilla opiskeltavaa aihetta käsitellään ensin yhteisesti, ja sen jälkeen siirrytään digikirjan pariin. Oppilailtaan Ryhänen kuulee harvemmin vastalauseita, kun siirrytään digitaaliseen maailmaan. Hänen mielestään digikirjan käyttö sopii niin pienelle kuin isommallekin ryhmälle.

– Opetusryhmässäni kaikilla on oma digikirja. Olemme hyvässä asemassa, koska kaikilla on myös oma läppäri, Ryhänen myöntää.

Digiaapinen tuo monta hyötynäkökulmaa

Digikirjan käytöstä on Ryhäsen mielestä kiistatonta pedagogista hyötyä, ja kirja tukee uutta opetussuunnitelmaa.

– Digiaapinen ja -lukukirja tuovat oppimiseen enemmän vuorovaikutteisuutta, hän mainitsee.

– Digikirjan kautta oppilas saa välitöntä palautetta. Kun oppilas esimerkiksi lajittelee sanoja ja virkkeitä, hän näkee heti, meneekö tehtävä oikein.

Välittömällä palautteella on positiivinen vaikutus motivaatioon. Digiaapinen myös eriyttää, koska opetusmateriaali sisältää erilaisia vaihtoehtoja. Oppilas voi valita itselleen mieluisia ja osaamistasoonsa sopivia tehtäviä.

– Digikirjan käytön kylkiäisenä opitaan myös tietoteknisiä taitoja, Ryhänen lisää.

– Kun konetta on pakko käyttää, niin näppäintaidotkin kehittyvät.

Digikirja opettaa oppilaalle vastuuta

Ryhäsen mielestä selkeä ero digikirjan ja painetun aapisen välillä liittyy oppimisen omistajuuteen. Digiaapisen ja -lukukirjan parissa oppilaan rooli on aktiivisempi. Tämä lisää vastuunottoa omasta oppimisesta, ja näin myös oppimisen laatu paranee.

– Printtikirjan parissa oppiminen on helpommin opettajajohtoista, Ryhänen toteaa.

– Kun lapsi touhuaa omalla laitteellaan, mielenkiinto herää eri tavalla. Hän saa itse valita tehtävät ja missä järjestyksessä hän niitä tekee.

Ensimmäisellä ja toisella luokalla valinnanmahdollisuuksia ei ole aivan niin paljon kuin ylemmillä luokilla, mutta suunta on Ryhäsen mukaan oikea.

– Jostainhan sitä on aloitettava, hän naurahtaa.

Oppilaiden palaute erittäin positiivista

Ryhänen muistaa, että varsinkin ensimmäisellä luokalla digiaapinen otettiin vastaan intoa puhkuen – siitäkin huolimatta, että verkkoyhteyksien kanssa oli aluksi ongelmia ja odottelu lapsille vaikeaa.

– Sittemmin motivaatio on ollut hyvä, ja toiselle luokalle siirryttäessä myös kaikki oppilaat valitsivat mieluummin digitaalisen lukukirjan. Se kertonee paljon oppilaiden suhtautumisesta, Ryhänen iloitsee.

Opettajat ovat Ryhäsen mukaan oppilaita suurempi haaste. Opettajien joukosta löytyy enemmän ennakkoluuloja uutta tekniikkaa kohtaan. Tässä kohtaa Ryhänen kehottaa olemaan rohkeampi.

– Kannattaa kokeilla, siinä ei menetä mitään, hän kannustaa.

– Prosessiin kuuluvat nekin vaiheet, jolloin kaikki ei mene ihan putkeen. Aina voi palata vanhaan, vaikka tekisikin välillä hypyn uuteen.

Digitaalinen materiaali vaatii tietenkin laitteisiin liittyviä resursseja, jotka vaihtelevat paljon kouluittain. Lisäksi muutamat vanhemmista ovat kaivanneet perinteistä painettua aapista, tosin ehkä enemmän tottumissyistä. Ryhäsen mukaan näidenkin vanhempien asenne on alkanut pikkuhiljaa muuttua.

– Oppimista tapahtuu joka tapauksessa, olipa materiaali digitaalista tai painettua.

Lue myös:

Suomi toisena kielenä -opetus tukee kielellistä tasa-arvoa