Verkkopalvelumme uudistuu
Uusi verkkopalvelumme julkaistaan 7.8.2017.
Lue lisää
Takaisin

Positiivinen pedagogiikka tarjoaa työkaluja sekä oppilaiden että opettajien hyvinvointiin

Kaisa Vuorinen on positiiviseen pedagogiikkaan erikoistunut alakoulun erityisluokanopettaja ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija. Hän on tuottanut materiaalia positiivisesta pedagogiikasta muun muassa Sanoma Pron Välkky-sarjan oppimateriaaleihin. Vuorinen on myös kirjoittanut Lotta Uusitalo-Malmivaaran kanssa Huomaa hyvä! -kirjan, jossa keskitytään vahvuusopetuksen teoriaan ja toteuttamiseen. Kysyimme Vuoriselta muun muassa positiivisen pedagogiikan tavoitteista ja sen hyödyntämisestä opetuksessa.

Lähtökohtana kokonaisvaltainen hyvinvointi

Positiivisesta pedagogiikasta puhuttaessa Vuorinen haluaa ensimmäiseksi tarkentaa, ettei sen vastakohta ole ”negatiivinen pedagogiikka”. Ilmaus on lainattu suoraan englanninkielisestä termistä Positive Education.

Vuorinen kertoo, että positiivisen pedagogiikan lähtökohtana on halu tukea lasten ja nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia. Pedagoginen suuntaus tähtää siihen, että lapselle tarjotaan sellainen ympäristö ja sellaiset työkalut, joilla hän oppii vahvistamaan omaa hyvinvointiaan. Luonteenvahvuuksien ja myönteisten tunteiden tunnistaminen on keskeisessä asemassa.

Omat voimavarat ja myönteiset piirteet tutuiksi

Vuorisen mukaan positiivista pedagogiikkaa voidaan soveltaa kaikkeen oppilaitoksissa tapahtuvaan opetukseen ja kasvatustyöhön. Positiivinen pedagogiikka opettaa oppilaille esimerkiksi tunnetaitoja, palautumiskykyä ja omien vahvuuksien tunnistamista, joiden avulla pyritään kohti hyvinvointia.

– Suuntaus tukee lasten ja nuorten kasvua sekä auttaa tunnistamaan omia voimavaroja ja myönteisiä puolia oppijana, kertoo Vuorinen. Tavoitteena on myös hyvinvoiva koulu, jossa opetus pohjaa hyveisiin kuten oikeudenmukaisuuteen, myötätuntoon ja viisauteen.

– Edellä kuvailemissani asioissa ei sinänsä ole mitään uutta opettajille, vaan tämä on monelle täysin arkipäiväistä tekemistä, Vuorinen tarkentaa.

Vuorisen mielestä positiivinen pedagogiikka korostaa nimenomaan myönteistä ja positiivista oppimista. Tämä on entistä ajankohtaisempaa, koska nuorten mielenterveysongelmien ja syrjäytymisen ehkäiseminen on osoittautunut vaikeaksi.

– Koulussa voidaan opettaa selviytymisen ja oppimisen taitoja, joista on apua muuallakin kuin koulumaailmassa, toteaa Vuorinen.

Keinoja selviytyä haastavista tilanteista

Vuorisen mukaan positiivista pedagogiikkaa voidaan soveltaa itsearviointiin ja oman minäkuvan rakentamiseen. Hän korostaa omassa väitöskirjatutkimuksessaan sitä, että lapsia ja nuoria tulisi auttaa löytämään valoisia puolia itsestään ja rakentamaan realistista ja itsevarmaa minäkuvaa. Hän keskittyy tutkimuksessaan muun muassa yksilön vahvuuksiin sekä siihen, miten oppilaat ja opettajat löytäisivät yhteisen kielen.

– Kun lapset ja nuoret tunnistavat osaamista itsessään, on sillä positiivinen vaikutus itseluottamukseen, sanoo Vuorinen. Kieli on keskeisessä asemassa, koska se parantaa sekä ajattelun taitoja, itseilmaisua että itsensä ja toisten ihmisten ymmärtämistä.

Vuorisen mukaan jokaisella on omia luonteenvahvuuksia, joiden avulla tietyt asiat onnistuvat helposti ja luontaisesti. Yhdellä vahvuutena saattaa olla esimerkiksi sinnikkyys ja uteliaisuus, toisella ystävällisyys ja sosiaalinen älykkyys. Omien vahvuuksien tunnistaminen tarkoittaa samalla sitä, että voi kehittää myös heikompia ominaisuuksia. Positiivinen pedagogiikka tarjoaa oppilaille keinoja suoriutua myös niistä tilanteista, joissa he eivät ole vahvimmillaan.

– Kirjan lukeminen on hyvä esimerkki, toteaa Vuorinen. – Se on tänä päivänä monelle lapselle ja nuorelle vieras asia ja vaatii paljon ponnistelua. Kirjan loppuun lukeminen on hyvä tavoite, jonka saavuttamiseksi on nähtävä vaivaa. Sama pätee muuhunkin oppimiseen: asetetaan tavoitteita ja nähdään vaivaa niiden saavuttamiseksi. Nähdään vaivaa oppimisen eteen.

Tehdään hyvä näkyväksi

Vuorisen mielestä uuden opetussuunnitelman arviointimenetelmät ovat erittäin positiivisia ja kannustavia. Ne auttavat opettajaa annostelemaan rohkaisevaa ja oppimista edistävää palautetta.

– Opettajat voivat tietenkin aina pohtia, olisiko jossakin asiassa mahdollista kehittyä itse vielä lisää, vinkkaa Vuorinen. – Olisi tärkeää huomata hyvä sekä itsessään että oppilaissaan ja pukea se sanoiksi. Tehdä hyvä näkyväksi.

– Motivoivat asiat sitovat koko opetusryhmää yhteen ja toimivat ikään kuin liimana, Vuorinen lisää. – Väkisin ei pidä olla positiivinen, vaan sitäkin tärkeämpää on toisten arvostaminen. Ongelmien sijaan olisi hyvä tarkastella niitä asioita, jotka toimivat.