Takaisin

Tutkimus: Digi tai ei, oppimistulos riippuu aina opettajasta

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua siitä, mitä on digitaalinen oppiminen ja miten se vaikuttaa opiskeluun. Ovatko vaikutukset pelkästään myönteisiä vai jopa kielteisiä?

Keväällä 2015 15/30 Researchin lukiolaisille teettämä tutkimus osoitti, että lukiolaiset haluaisivat mieluiten opiskella painetuista kirjoista ja jättää ruudun katsomisen koulun ulkopuolelle, viihdekäyttöön. Tämän voi ajatella olevan ensisijaisesti tottumuskysymys, koska painettu kirja on lukiolaisille jo peruskouluajalta tuttu väline. Kokemukset nykypäivän alakoulun luokkahuoneista ovat kuitenkin tyystin erilaiset: oppilaat ovat olleet niin innoissaan esimerkiksi tabletin avulla opiskelusta, että osa ei malttaisi jättää koulutehtäviä kesken välitunninkaan ajaksi.

Sanoma Pro julkaisi syksyllä 2015 uusia digimateriaaleja, joihin sisältyi myös täysin digitaalinen Apilatien aapinen. Meitä ja muita kiinnosti, miten lukemaan opettelu sujuu digitaalisella aineistolla. Aihe kiinnosti myös laajemmin, joten Tampereen yliopiston tutkija Sari Yrjänäinen teki siitä tutkimuksen. Tutkimuksen loppuraportti on vielä julkaisematta, mutta alustavia tuloksia esiteltiin jo tammikuussa 2016 Educa-messuilla.

Digiaapisen ja painetun aapisen käytön vertailu Oulun pilottiryhmissä

Oulussa Ritaharjun koulun neljä ekaluokkaa jaettiin kahteen ryhmään: toinen ryhmä on koulutiensä alusta asti opiskellut lukemaan ainoastaan digiaapisen avulla ja toinen samankokoinen ryhmä on käyttänyt ainoastaan painettua aapista. Yrjänäinen seurasi molempien ryhmien opetusta ja haastatteli opettajia ja oppilaita sekä oppilaiden vanhempia. Hän teki jo ensimmäisen puolen vuoden aikana mielenkiintoisia havaintoja.

Digitaalinen versio tuntuu todella innostavan. Lapsia on helpompi motivoida tekemään tehtäviä tabletilla kuin perinteisellä painetulla aapisella. Erityisesti tehtävät, jotka antavat oppilaalle palautteen saman tien, ovat innostaneet. Niitä toivottiin digiaapisen seuraavaan versioon enemmän. Erityisen tehokkaana pidettiin sitä, että äänteet, tavut ja sanat voi kuunnella digiaapisesta toistuvasti uudelleen. Digiaapisen äänet ja musiikki saivat muutenkin kiitosta: esimerkiksi aakkoslaulut ovat soineet kotona taustamusiikkina lasten leikeille. Vanhemmat on saatu digiaapisen avulla tiiviimmin mukaan opiskeluun. Osittain tämä on noussut joidenkin vanhempien omasta kiinnostuksesta ja osittain siitä, ettei pieni ekaluokkalainen ole vielä osannut yksin käyttää kotikonetta.

Tutkimuksesta nousee toki myös kehitystarpeita, jotka ovat auttaneet suuntaamaan tekemistämme oikeaan suuntaan. Interaktiivisten tehtävien lisäksi eriyttämismahdollisuuksia on toivottu lisää. Samaten on haettu parempaa tapaa hahmottaa digiaapisen kokonaissisältö. Keskustelua on myös herättänyt se, miten lukemista ja kirjoittamista opettelevat pienet oppilaat ylipäätään pääsisivät helpommin kirjautumaan ja digiaapisen ääreen. Kirjautuminen onkin teettänyt testiryhmässä opettajalle normaalia enemmän työtä varsinkin lukuvuoden alussa, kun oikeiden kirjainten hakeminen näppäimistöltä oli vielä oppilaille haastavaa.

Viime kädessä oppimistulos riippuu aina opettajasta

Tähän asti tehdyn tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, että digitaalisen tai painetun aapisen valinnalla olisi merkitystä lukemaan oppimisen nopeuden tai hitauden kannalta. Sari Yrjänäinen toteaakin: – Kaiken kaikkiaan merkitystä on eniten sillä, miten opettajat tekevät työtään ja kuinka he hyödyntävät omaa pedagogista osaamistaan, kokemustaan ja kaikkia käytössä olevia materiaaleja ja välineistöä omassa luokkahuoneessaan.

Valinta on opettajan: hän päättää, miten ja missä vaiheessa hän haluaa lähteä tuomaan opetukseensa digitaalisia elementtejä. Me emme tee valintaa opettajien puolesta, vaan tarjoamme hänelle parhaat mahdolliset materiaalit ja ympäristöt. Hyvä esimerkki tästä on vaikkapa alakoulun pelillinen oppimismaailma Bingel, joka tuo hauskaa vaihtelua monien oppisisältöjen harjoitteluun.

Digitaaliset oppimateriaalit ja oppimisympäristöt kehittyvät sekä Suomessa että maailmalla. Myös koulujen laitteet ja verkkoympäristöt ovat mukana tässä kehitysprosessissa. On mahdotonta tietää, missä ollaan kahden tai viiden vuoden kuluttua. Nyt on kuitenkin suunniteltava ja tehtävä digitaalisia oppimateriaaleja huomisen oppimista varten, koska olemme yhdessä saattamassa oppilaita tulevaisuuteen.

Teksti: Matias Vakkilainen, Sanoma Pron digikehitystiimin vetäjä

 

 

Kokeile tästä DigiApilatien aapisen syksyn demoa
Kokeile tästä DigiApilatien aapisen kevään demoa
Tutustu digitaalisten oppimateriaaliemme demoihin täältä >