Takaisin

Ilmiöoppimista venekoulussa

Venekoulussa oppiminen on kokoajan läsnä.

Ilmiöoppiminen ja monialaiset oppimiskokonaisuudet ovat nousseet opetusalan keskusteluissa pinnalle uuden opetussuunnitelman myötä. Niin myös Sail for good -hankkeen venekoulussa, jossa oppiminen on koko ajan läsnä. Seilaavan perheen isä Tuomo Meretniemi kertoo asiasta tarkemmin.


Venekoulussa oppiminen on kokoajan läsnä. Tarkkoja tunti- tai viikkosuunnitelmia ei puolen vuoden kokemuksellamme kannata tehdä, koska päivien tapahtumat vaihtelevat todella. Edellytykset määrämuotoisille oppitunneille ovat aivan erilaiset, kun olemme satamassa nettiyhteyden päässä ja sitten kun olemme merellä tai ankkurissa syrjäisellä lahdella. Oppiminen ja opetus pitää muokata sopivaksi ja mennä niin sanotusti maaston mukaan.

Helpoiten ja mielenkiintoisimmin oppiminen tapahtuu, kun opittava asia liittyy suurempaan kokonaisuuteen. Tällaisella matkalla retkipäivät seuraavat toisiaan ja opittavaa riittää uusissa maissa, matkalla eteen tulevissa luonnonilmiöissä, eläimissä ja tietysti itse purjehduksessa.

Tässä muutamia ilmiöitä, joita olemme syksyn aikana tutkineet ja hyödyntäneet opetuksessamme:

Muuttolinnut

Lokakuussa Espanjan etelärannikolla saimme veneeseemme lisämatkustajia, kun pienet vihertävät tiaiset liittyivät miehistöön useiden tuntien ajaksi. Ne istuskelivat kaiteilla ja nokkivat lounaan jäljiltä kannelle jääneitä murusia. Lapset olivat ihmeissään, kun mietimme yhdessä, mistä linnut olivat tulleet. Ne eivät olleetkaan espanjalaisia lintuja vaan matkalla Suomesta Länsi-Afrikkaan. Kävimme lasten kanssa läpi vuodenaikojen vaihtelua ja sen vaikutusta Suomessa kesällä nähtäviin lintuihin. Miten linnut voivat lentää niin pitkiä matkoja? Miten ne osaavat suunnistaa? Minne ne ovat menossa ja mistä ne tietävät milloin pitää lähteä matkaan? Erittäin hyviä kokemuksia, joihin yhdessä haimme vastauksia. Kahden viikon kuluttua ”espanjalaisten” lintujen tapaamisesta näimme samoja lintuja Marokossa. Lapset miettivät kovasti näkisimmekö vielä samat linnut Kanarialla tai Kap Verdellä. Saapas nähdä…

Matka ja mittayksiköt

Veneellä matkustamisessa matkojen mittaaminen, nopeus, aika ja mittayksiköt ovat läsnä koko ajan. Kun lapset kyselevät ”milloin ollaan perillä”, pyydämme heitä itse miettimään asiaa. Tokaluokkalainen osaa jo ottaa tabletin käteensä, avata navigointiohjelman ja mitata matkan seuraavaan määränpäähän. Purjehdittaessa nopeus ei ole koskaan tasainen, vaan se määräytyy tuulen voimakkuuden ja suunnan sekä aallokon mukaan. Näiden arvioiminen on hauskaa puuhaa, kun yhdessä mietimme, että jos nopeus pysyy kuudessa solmussa, niin matkaan menee esim. 10 tuntia. Jos taas tuuli heikkenee ja nopeus laskee kolmeen solmuun, kestää matka 20 tuntia ja edessä on vielä yksi yöpurjehdus.

Merenkulussa on käytössä kaikki mittayksiköt. Tuulen voimakkuutta voidaan mitata solmuissa, boforeissa, metreissä sekunnissa tai kilometreissä tunnissa. Rantautuessa pitää olla tarkkana, kun eri kartoissa mitat ilmoitetaan jalkoina, metreinä tai syleinä (fathom). Gibraltarilla käydessä Aarre ihmetteli, että kylläpäs täällä on lämmin, melkein kuin saunassa, vaikka ulkona onkin jo syksy. Siinä oli hyvä paikka tutustua Fahrenheitin ja Celsiuksen asteikoihin pubilounaan yhteydessä. Vene on täynnä erilaisia sähkölaitteita, joiden toiminnasta Aarre on erityisen kiinnostunut. Synttärilahjaksi saatu yleismittari on ollut kovassa käytössä ja olemme yhdessä mittailleet patterien ja akkujen jännitettä, tuuligeneraattorin tuottamaa energian määrää ja sähkömoottorin vaatimaa energian määrää eri nopeuksilla.

Tuntuu ihmeelliseltä, miten paljon asioita voi oppia lyhyessä ajassa, kun niiden merkityksen ymmärtää. Tämä ymmärrys ei tule eikä voi tulla pelkästään kirjoista eikä edes harjoitustöiden kautta. Lapset pitää laittaa tekemään oikeita asioita oikeassa maailmassa.


Lue myös: