Takaisin

Ilmiöoppiminen selittää monimutkaista maailmaa ja yhdistää oppiaineita

Maailma ei ole pelkästään matematiikkaa, historiaa tai biologiaa, vaan ympärillämme on ilmiöitä, joiden selittämisessä eri oppiaineet yhdistyvät.

Ilmiöoppimisessa on kyse opiskelusta, jossa hahmotetaan laajoja teemakokonaisuuksia yli oppiainerajojen.

Uudessa opetussuunnitelmassa esitellään käsite monialainen oppimiskokonaisuus, mutta uuden opetussuunnitelman yhteydessä on alettu puhua myös ilmiöoppimisesta. Sisällöllisesti ne ovat pitkälti sama asia.

– Aika ajoin opiskelussa on hyvä koota laajempia asioita yhteen ja tarkastella ilmiöitä eri oppiaineiden näkökulmista. Ilmiölähtöisyydessä korostetaan juuri tätä monitieteistä lähestymistapaa. Kyky ajatella ja toimia monitieteisesti on yhä tarpeellisempaa myös työelämässä, kertoo Opettajankoulutuslaitoksen dosentti ja Sanoma Pron oppikirjailija Hannele Cantell.

Ilmiölähtöinen oppiminen vastaa opiskelijoiden omiin kysymyksiin

Ilmiölähtöisessä oppimisessa opiskeltava aihe ei tule suoraan opettajalta, vaan syntyy opiskelijoiden omista kysymyksistä. Tämän takia ilmiölähtöinen opiskelu koetaan yleensä motivoivaksi. Opiskelijat innostuvat ilmiöistä, koska saavat itse vaikuttaa tutkittaviin aiheisiin ja opiskelutapoihin.

– Palaute on ollut hyvin positiivista, kun opiskelijat ovat saaneet itse päättää opiskeltavista asioista. Lisäksi ilmiölähtöinen oppiminen tapahtuu usein pari- ja ryhmätyönä, joka koetaan yleensä mielekkäänä, kertoo Cantell.

Opiskelutavat voivat olla yhdistelmiä eri työtavoista – esimerkiksi haastatteluja, videoblogeja, tapahtumien järjestämistä tai oppimispäiväkirjoja.

Opettajan ohjaustyö erittäin tärkeää

Opiskelijat eivät välttämättä yksin löydä vastauksia pohtimiinsa kysymyksiin tai pohdiskelut ajautuvat harhapoluille. Silloin tarvitaan opettajaa avuksi.

– Opettajan ohjaustyö varmistaa, että opiskelu todella onnistuu ja tuottaa uudenlaista oivaltamista. Ilman hyvää ohjausta ilmiöoppiminen saattaa ajautua umpikujaan. Opiskelijat tarvitsevat usein tukea esimerkiksi aineistonhankinnassa ja tutkimuksen oikean suunnan löytämisessä.

Ilmiöoppiminen voi parhaimmillaan synnyttää kouluissa uudenlaista yhteisöllistä toimintakulttuuria, jossa opettajat työskentelevät yhdessä yli oppiainerajojen.

Perinteiset oppiaineet eivät ole katoamassa

Vaikka ilmiöoppiminen on ollut viime aikoina pinnalla, opiskelu koulussa tapahtuu edelleen pääasiassa oppiaineittain. Tulevaisuudessakin on tärkeää, että opiskelija oppii eri oppiaineiden peruskäsitteitä ja saa hyvän pohjan muulle tiedolle. Oppiaineissa käsitteiden opiskelu tapahtuu mielekkäällä tavalla hierarkkisesti.

– On olennaista, että opiskelijoilla on perusvalmiudet ja -käsitteet tutkittavan ilmiön opiskelulle. Jos esimerkiksi lähdetään tutkimaan ilmastonmuutosta, on hyvä ymmärtää etukäteen käsitteet ilmakehä, otsonikerros ja kasvihuonekaasu sekä tuntea historiaa ja fysiikkaa, kertoo Cantell.

Katso Sanoma Pron oppikirjailijan Hannele Cantellin vinkit, miten ilmiöoppimista voi toteuttaa käytännön opetuksessa. Cantell on ykdi Pisara-, Geoidi– ja Geos-sarjojen tekijöistä sekä Opettajankoulutuslaitoksen dosentti.